torstai 22. lokakuuta 2015

Isoveljen mietteitä

Meillä on ollut paljon keskustelua viime aikoina Aarren isoveljen kanssa monista vaikeista asioista. Pieni pohdiskelija miettii erityisesti pikkuveljen sairautta ja tulevaisuutta. Välillä tällä äidillä on itku herkässä kun tuntuu, että isoveli on ottanut harteilleen taakkaa joka ei hänelle edes kuulu.

Tässä eräs ilta esikoista itketti kovasti ja kun kysyin syytä, hän sanoi olevansa surullinen siitä kun Aarre on niin sairas. Poika oli miettinyt asioita jopa niin pitkälle, että oli pohtinut sitä, minne Aarre mahtaa joutua kun isä ja äiti kuolevat :( Hän ymmärtää, ettei Aarre edes isompana pärjää itsekseen ja on ehkä kokenut, että hänen täytyy ottaa osaltaan vastuuta pikkuveljestään. Koitin kertoa, että niin pitkälle ei tarvi vielä miettiä ja kun sellainen aika tulee, on Aarren kaltaisille aikuisille ihan omia koteja, joissa on hoitajia. Asian ajatteleminen on itsellekin rankkaa, mutta toki pitää huojentaa lapsen mieltä ja painottaa, ettei näistä asioista huolehtiminen kuulu hänelle vaan aikuisille.


Isoveliä myös harmittaa, ettei Aarresta ole oikein kunnon leikkikaveriksi, eikä hänellä ole tavallista sisarusta niin kuin muilla lapsilla. Kysymyksiä on herättänyt myös se, miksei Aarre osaa liikkua ja syödä, miksi Aarren täytyy olla sairas, mistä kohtaukset johtuvat jne... Asioista keskustellaan meillä kyllä sitä mukaa kun kysymyksiä tulee, mutta voi miten hankala on välillä keksiä tarpeeksi selkeää ja lapsen ymmärrykselle sopivaa vastausta asioihin, jotka itsellekin ovat yhtä suurta kysymysmerkkiä. 

Isoveli tykkää pikkuveljestään kyllä kovasti, välillä halitaan ja pötkötellään yhdessä, veli myös auttaa toisinaan Aarren hoitamisessa, tuo vaippaa, nostelee lattialle tippuneita leluja, lukee pikkuveljelle kirjaa... Oma veli on tärkeä juttu, mutta toki esikoinen on suruissaan siitä, ettei Aarre ole terve eikä häneen saa kunnolla kontaktia. Kovasti poika kuitenkin uskoo, että jos pikkuveli voisi sittenkin parantua vielä joskus. Lapsen valoisan toiveikkaasta ajatusmaailmasta täytyy ottaa oppia itsekin. Ja siitä olen onnellinen, että meillä on Aarren lisäksi myös tuo terve poika, jonka juttuja ja touhuja on ihana seurata :)



Äitinä toivon, ettei esikoinen kokisi osaansa liian raskaaksi ja tunne vastuuta liian isoista asioista liian pienenä. Omia huoliani en käsittele lapsen kuullen, koska en halua pojan joutuvan murehtimaan myös äidin jaksamista, vaan haluan keskittyä enemmän positiivisiin asioihin. Yleensä se onnistuukin. Koitetaan keksiä tekemistä mahdollisuuksien mukaan koko perheen kesken, mutta myös erikseen isoveljenkin kanssa, jottei hän tuntisi oloaan vähemmän tärkeäksi, kun niin moni asia pyörii pikkuveljen ympärillä. 

Juuri nyt isoveli on oppinut lukemaan ja ihan uusi maailma on avautunut kun kaikki silmiin osuva teksti täytyy koittaa lukea. Iltasadut ovatkin muuttaneet muotoaan niin päin, että poika koittaa lukea ja äiti kuuntelee. Yhteiset jutusteluhetket ovat sitä parasta antia tämän fiksun pienen kaverin kanssa. Toivottavasti pikkuveljen erityisyys olisi isoveljelle voimavarana ja mahdollisuutena oppia ymmärtämään ja arvostamaan erilaisuutta maailmassa, missä keskitytään ihan liiaksi tuijottamaan omaa napaa kuin huomioimaan muita. 

maanantai 12. lokakuuta 2015

Tarjous ja arvonta!

Arvonta meni helpoksi, kun osallistujia oli ainoastaan kaksi ja niistäkin toinen poisti kommenttinsa, joten -JonnaN- otappas yhteyttä erityinenaarre(at)gmail.com niin saan postitettua sulle messuliput tulemaan! :)
 
********
 
 
Nyt pukkaa tarjousta Aarren nimipäivän kunniaksi! Blogini lukijoilla on erinomainen tilaisuus tarttua Hamacamundon tarjoukseen ja hankkia ihana riipputuoli nyt itselle tai vaikkapa lahjaksi kokonaan ilman postikuluja. Kaupanpäälle saa vielä yhden ylimääräisen kiinnityskoukun, tällöin riipputuolin paikkaa on helppo vaihdella ja sen voi asentaa halutessaan vaikkapa sekä terassille että sisätiloihin. Hamacamundon riipputuolia olen esitellyt aikaisemmassa postauksessa täällä.
 
Oheinen blogitarjous on voimassa 12.10.2015-25.10.2015 ja edun saa mainitsemalla tilauksen yhteydessä tarjouskoodin AARRE. Edun arvo on 15€. Riipputuoleja löytyy useita eri värejä, valikoimaan kannattaa tutustua tarkemmin Hamacamundon sivuilla
Alla muutamia makupaloja :)

                    
                    
 
Hamacamundon Mikko Laitamo lupasi tarjouksen lisäksi lahjoittaa vapaalippuja blogini lukijoille Apuväline 2015 -messuille Tampereelle. Yleisölle messut ovat avoinna 6-7.11.2015.
 
Tähän postaukseen kommentoineiden kesken arvon kaksi lippupakettia (2 lippua/paketti) kyseisille messuille. Arvontaan voit osallistua aina 18.10 klo 15.00 saakka. Nyt kannattaa ehdottomasti osallistua jos kyseiset messut vain suinkin kiinnostavat!
 
"Apuväline-messut on Suomen suurin esteettömyyden tapahtuma. Joka toinen syksy järjestettävä suurtapahtuma kerää yhteen apuväline-, kuntoutus-, hoiva- ja sosiaalialojen ammattilaiset sekä vammaiset läheisineen". Messuilta löytyy paljon kaikkea mielenkiintoista; runsaasti tietoa, nähtävää ja koettavaa sekä yli 200 näytteilleasettajaa. Esittelyssä on mm. erilaisia arjen apuvälineitä kotiin ja työhön, vammaisliikunnan lajiesittelyjä, opas- ja avustajakoiria, asiantuntijoiden puheenvuoroja ja paljon muuta!

maanantai 5. lokakuuta 2015

Ihan uusi arki

Meidän perheessä koitti tämän kuun vaihteessa ihan uusi jännittävä arki, kun tämä äiti palasi kolmen ja puolen vuoden tauon jälkeen töihin. Hyvästi pitkät rauhalliset aamut, joihin jo ehti tottua. On ollut aika pelottavaa ja samalla jännittävää tämä uusi elämänvaihe. Haikeaakin. Päivissä on ihan uutta sisältöä ja hurjasti uutta opeteltavaa, kun työtehtävissäkin on tapahtunut kotiäitivuosien aikana isoja muutoksia. Pehmeää laskua työmaailmaan tuo se, että teen lyhennettyä työviikkoa ja olen perjantait kotosalla lasten kanssa.

Jo hyvissä ajoin alkukeväällä hain Aarrelle hoitopaikkaa, jotta hänelle ehdittäisiin löytää tarvittava avustaja hoitopäivien ajaksi. Hoitokuviot järjestyivät lopulta niin ihanteellisesti, että saimme Aarrelle kaksi hoitajaa ja vieläpä kotiin. Maanantait ja tiistait hoitaja tulee läheiseltä päiväkodilta. Keskiviikot ja torstait Aarrea hoitaa sama tuttu hoitaja, joka meillä on käynyt viikottain viimeisen vuoden ajan. En voisi olla enempää tyytyväinen siihen, kuinka hienosti kaikki on sujunut ja kuinka onnekkaasti meille kävi näiden hoitokuvoiden ja hoitajien suhteen. Mahtavia lapsirakkaita ihmisiä ja upeaa panostusta tärkeään työhön.

Tällä hetkellä Aarren hoitopäivät sujuvat siis kotosalla, mutta mikäli hoitokuviot ja Aarren vointi sen sallivat, on mahdollista, että poika siirtyy joskus tulevaisuudessa hoitoon päiväkotiin. Oma rauha ja rutiinit ovat kuitenkin vielä tärkeitä ja siksi kotihoito on paras vaihtoehto tällä hetkellä. Hoitajat voivat kuitenkin käydä jo nyt Aarren kanssa päiväkodilla pikavisiiteillä, esim. musiikkituokioissa tai muissa yhteisissä aktiviteeteissa, joten tuntumaa tulee vähän toisenkinlaiseen maailmaan.

Itselläni ei ole siis ollut juurikaan huolta pojan hoidon suhteen työpäivieni aikana. Aamuisin pusuttelen molemmat uniset pojat ja suuntaan töihin, jossa saan hetkeksi unohtaa kaikki kotiasiat ja keskittyä ihan muuhun. Kotiin on kuitenkin taas ihana palata omien murujen luo työpäivän päätyttyä. Tällä hetkellä tämä tuntuu ihan oikealta ja sopivalta järjestelyltä. Sitä saa ihan uutta virtaa, kun lähtee välillä pois kotiympyröistä ja pääsee tekemisiin muiden kanssa. Jaksaa kotonakin paremmin.