keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuosi takana, uusi edessä

Kuluva vuosi on pian saatu päätökseen. Aikamoinen vuosi olikin ja täytyy todeta, että enpä olisi etukäteen uskonut millaiseksi se muodostuukaan. Kulunut vuosi kiteytyy muistoissani hyvin pitkälle Aarren ympärille. Ja sitähän se on ollutkin. Olen tuntenut  välillä huonoa omaatuntoa siitä, että esikoinen on joutunut joustamaan paljon, ja olen tuntenut äitinä riittämättömyyttä. Mutta eteenpäin on menty, suunnattomasta huolesta, hiljaiseen hyväksymiseen tilanteelle ja sairaudelle, jolle emme voi mitään. 

Vuoden varrelta mieli poimii muiston sieltä, toisen täältä; Aarren kehityksen taantumista, lukuisia yrityksiä saada epilepsia kuriin, monen monia sairaalakäyntejä, osastojaksoja, valtavasti erilaisia lääkkeitä, terapioita, tutkimuksia, tukiasioiden järjestämistä ja papereiden täyttämistä, uusien asioiden opettelua ja selvittämistä, uusi ruokavalio ja löydetty geenivirhe...  Mutta myös sitä arkisempaa elämää; myöhään nukuttuja aamuja, sohvalla köllöttelyä molemmissa kainaloissa unenlämpöiset poikaset, satukirjoja, leivänmuruja pöydän alla, puuroa hiuksissa, esikoisen eskarirepun pakkaamista, kotitöitä, suukkoja, halauksia ja naurua. Kasvettu on itse kukin vuoden aikana. Tärkein oppi on ollut oppia elämään hetkessä, nauttimaan pienistä asioista epävarman tulevaisuuden uhallakin. Aina se ei onnistu, mutta yritän itseäni muistuttaa siitä tasaisin väliajoin. Asenteestahan moni asia on pitkälle kiinni.

En voi oikein edes arvella mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Toivon sen sisältävän onnellisia päiviä ja vähemmän huolta, mutta tiedän, että mukaan mahtuu varmasti odottamattomia, epämieluisia ja ikäviäkin asioita. Mutta unelmoida saa ja toivoa! Suunnitelmiakin voi tehdä, mutta on varauduttava, että ne eivät välttämättä toteudu. Tulevana syksynä esikoinen aloittaa ekaluokan ja näillä näkymin palaan itse työelämään. Saa nähdä miten töihin paluun kanssa mahtaa käydä. Aarren tilanteesta on mahdoton sanoa mitään, aika näyttää. Uuden vuoden kynnyksellä seisoessa on kuitenkin aina hippunen toivoa paremmasta huomisesta.

Toivontäytteistä tulevaa vuotta jokaiselle, onnellisia hetkiä sekä voimia kohdata uusia haasteita!

tiistai 30. joulukuuta 2014

Kolmas joulu


Täällä on palauduttu vähitellen normirytmiin lokoisan lomailun jälkeen. Vuosikin lähenee jo loppuaan. Meillä oli oikein mukava joulu. Valmistelut sujuivat varsin stressittömästi ja itse joulu saatiin viettää läheisten kanssa nauttien ihanasta tunnelmasta ja rauhasta. Tämä oli Aarren kolmas joulu <3 


Ylinnä on yksi otos joulukorttikuvauksista, joka on meillä jo perinne. Tällä kertaa kuvauspaikkana toimi oma puuvaja, jota vähän stailattiin valoilla ym. pienellä rekvisiitalla. Näistä jää itsellekin ihania muistoja.


Jouluaattoilta vietettiin poikien mummilassa, jonne tuli myös pukki. Aarre ei pukista juuri perustanut, mutta isoveljelle se on vielä tärkeä juttu. Osa lahjoista jätettiin kotiin, niin että seuraavana aamuna kuusen alle oli tonttu tuonut vielä korillisen lahjoja, jotka "unohtuivat" pukin lahjasäkistä. Aamulla oli mukava avata paketteja kaikessa rauhassa vailla kiirettä. Tällaiseen amerikkalaistyyliseen jouluaamun lahjatraditioon voisi vaikka tottua :)


Molemmat lapset olivat tainneet olla tosi kilttejä, koska lahjoja tuli tänäkin vuonna aika paljon. Aarre sai ison pinon uusia vaatteita, muutaman pehmolelun, äänikirjan, sekä äänilelun. Tuo Aarren sylissä viimeisessä kuvassa oleva otus on huolisyöppö. Otuksen suun saa auki vetoketjulla ja sinne voi  sulloa kaikki huolet niin että ne katoavat. Vielä ei ole testattu, saa nähdä mahtaako toimia... :)